Blade Runner: Alkuperäisen jokainen versio, sijoitus

Monet fanit pitävät Ridley Scottin Blade Runneria yhtenä suurimmista tieteiskirjallisuudelle, joka on koskaan tehty. Vuoden 1982 kultiklassikko perustuu Philip K. Dickin syventävään sci-fi-romaaniin "Do Androids Dream of Electric Sheep", ja sitä pidetään ajatuksia herättävänä ja herättävänä elokuvan historian palana. Juoni keskittyy poliisietsivä Rick Deckardin jäljitteleviin synteettisiin ihmisiin metsästämään futuristisessa maailmassa, joka epäilee aivan liian inhimillisiä androideja. Humanoidikoneiden käsittely saa hänet kohtaamaan oman ihmisyytensä.

Debyytinsä jälkeen vuonna 1982, Blade Runner on julkaistu seitsemällä eri tavalla; San Diegon hiippahuipun leikkaus vuonna 1982, Yhdysvaltain teatterileikkaus vuonna 1982, kansainvälisen teatterileikkauksen vuonna 1982, työnjäljen leikkaus vuonna 1982, Yhdysvaltain televisiolähetysversio vuonna 1986, Ridley Scottin rankaisema ohjaajaleikkaus vuonna 1992 ja hänen visionsa lopullinen toteutuminen, The Final Cut julkaistiin vuonna 2007. Olemme luokitelleet ne täällä perustuen kertomuksen eroihin, mitkä kohtaukset on lisätty ja vähennetty, ja tarinan yleiseen koheesioon.

7 Yhdysvaltain laajakaistaversio (1986)

Tämä CBS: n Yhdysvalloissa lähettämä versio on virtaviivaistettu 114 minuuttiin, ja siinä on kaikki alastomuuden, rumauden ja graafisen väkivallan jäljet. Jos se kuulostaa karkealta, kuvittele, että siellä on myös "CBS Saturday Night Movie Teaser", jossa on jerkface, joka selittää sinulle elokuvan kaikki näkökohdat, ettet aivosi pysty käsittelemään elokuvan monimutkaisuuksia. Hän varmistaa, että olet varma, että Deckard EI ehdottomasti ole kopioija.

Tekstiraaputus Yhdysvaltain lähetysversiossa on myös erilainen, ja sen kertoo joku muu kuin Harrison Ford. Se on suunniteltu jälleen lyömään yleisöä pään yli tiedoilla, jos he eksyvät. Et löydä tätä versiota mistään, ellei joku teippaa sitä, mutta miksi he tekisivät?

6 SAN DIEGO SNEAK PEAK -VERSIO (1982)

Jotain "yksisarvista" löydettävää nykyään, San Diego Sneak Blade Runner -huippu on oleellisesti sama kuin Yhdysvaltojen elokuvan teatterijulkaisu vuonna 1982, johon on lisätty bonuksenäkymiä. Tämä tarkoittaa, että sillä on studion valtuuttama ääni - lisäksi alussa haastava Harrison Ford sekä "onnellinen loppu", jotka osoittavat, että Deckard ja Rachael Replicant ajavat auringonlaskuun.

Koska San Diegon versio näytettiin vain kerran erityisessä esikatselutapahtumassa tiukalla suojauksella, näyttää siltä, ​​että emme ehkä koskaan pääse näkemään tätä oikeasti julkaistua, joten ei ole mitään keinoa taata sen yhteiskunnallisuutta. Tiedämme, että kolmeen muuhun kohtaukseen sisältyy esittely Roy Battylle VidPhon-boothissa, Deckard lataa aseensa uudelleen, kun Batty pystyi murtamaan sormensa, ja lisäaineistoa Deckardin ja Rachaelin "ratsastamiseen auringonlaskuun".

5 USA: N TEATTINEN TIEDOTE (1982)

On ironista, että suurin osa Blade Runner -faneista ei pidä tämän elokuvan varsinaista teatterin julkaisua parempana, mutta on järkevää, kun ajatellaan, että kyseessä on versio, jonka ohjaaja Ridley Scott on eniten panoroinut. Hän on innokkaasti hylännyt sen taiteellisen näkemyksensä pettäjänä. Kun Scott ylitti budjettinsa kaksinkertaisesti kuvaamisen aikana, alukselleen tuodut tuottajat saivat suuremman osan vaikutusvallasta, ja he halusivat elokuvan tulevan tielle.

Ainoa epäselvyys, jonka mukaan Deckard ei ehkä ole ihminen, lisättiin Harrison Fordin virka-aiheinen ääni, koska tuottajien mielestä elokuvan kertomus oli liian hämmentävä yleisölle testiseulosten jälkeen. Lisätty on myös käyttämätöntä materiaalia The Shiningiltä, ​​kun Deckard ja Rachael lähtevät Los Angelesista aloittamaan uuden elämänsä vuorilla, koska yleisö halusi "onnellista loppua".

4 KANSAINVÄLINEN TEATRINJULKAISU (1982)

Blade Runnerin kansainvälinen teatterilento, joka on melkein identtinen Yhdysvaltojen teatterilevyn kanssa, on vain väkivaltaisempi ja häiritsevämpi, mikä antaa sille R-luokituksen. Se sisältää saman Harrison Fordin puhekertomuksen ja saman "onnellisen päättymisen", joka pakotettiin Yhdysvaltain teatteriversioon, mutta sisältää graafisia kohtauksia, jotka tekevät tietyllä tavalla tarinan houkuttelevammaksi enemmän vaakalaudalla.

Tämä versio julkaistiin tosiasiallisesti VHS: llä Yhdysvalloissa osana "kriteerikokoelmaa" 90-luvun alkupuolella osana erityistä "10th Anniversary Edition" -versiota, ja se voitiin nähdä HBO: lla jo vuonna 2015. Kohteet, jotka Tuottajien mielestä USA: n yleisölle liian järkyttävät tekivät siitä "The Final Cut" -version, joista hirvittävin heistä oli se, missä Roy Batty antaa itselleen leimautumisen.

3 TYÖTULOS (1982)

Elokuvan työpainoversio näytettiin ennen elokuvan teatterijulkaisua erityisissä näyttelyissä Denverissä ja Dallasissa vuonna 1982, ja se julkaistiin elokuvan ainoana "ohjaajaleikkauksena" vuonna 1992 ilman Ridley Scottin lupaa. Mistä yleisöstä oli hämmennystä vuonna 1982, he näyttivät olevan arvokkaita vuonna 1990, kun elokuva esitettiin uudelleen, inspiroimalla studioita hyväksymään elokuvan uusi julkaisu.

Tässä versiossa ei ole Harrison Fordin kertomusta eikä aloituspisteitä, jotka selittäisivät replikanttien taustaa, ja se määrittelee heidät "synteettisiksi ihmisiksi, joilla on parafyysiset kyvyt, joilla on ihon / lihakulttuuri". Ei ole olemassa "yksisarvista unelmajaksoa", kuten Ridley Scottin hyväksytyssä Director's Cut -lehdessä, Deckard tarjoaa oman kertomuksensa katselevan Battyn kuolemaa, ja Deckard ja Rachael eivät aja auringonlaskuun.

2 HALLITtajan leikkaus (1992)

Tämän elokuvan 1992 julkaisun on hyväksynyt Ridley Scott, vaikka hän ei itse valvonyt editointia. Että hän antoi elokuvan säilytyshenkilölle Michael Arickille, joka työskenteli Scottin muistiinpanojen ja 70 mm: n painotuotteen kanssa vuoden 1982 elokuvasta. Se on niin lähellä Scottin visiota kuin oli tuolloin mahdollista, ja se yhdisti työpaperiversion elementit Yhdysvaltain teatteriversion elementteihin.

Vaikka on hienoa, että Harrison Fordin omituisesti pakotettu kerronta on kadonnut, Scott päätti sisällyttää surullisen sarjan, jossa Deckard nukahtaa pianon kohdalla ja unelma yksisarvista kulkee metsän läpi, mikä tarkoittaa, että hän on itse asiassa replikantti, ja tekee elokuvasta enemmän siitä, että hän kyseenalaistaa hänen henkilöllisyytensä eikä etsivä tarina. Tässä versiossa Gaff jättää hänelle origamin yksisarven lopussa, mikä viittaa siihen, että Deckardin unelmat ovat hänen tietävänsä, mikä tekee hänen muistoistaan ​​keinotekoisia aivan kuten Rachaelinkin. Hänen ja Rachaelin "onnellinen loppu" on myös muokattu.

1 lopullinen leikkaus (2007)

Lopulta vuonna 2007 Ridley Scott julkaisi "The Final Cut", tieteiskirjallisuuden mestariteoksensa samannimisen version 25-vuotisjuhlaansa. Se on elokuvan paras näköinen versio, jota on parannettu muutamalla tavalla nykyaikaisilla erikoistehosteilla ja poistamalla tarpeeton sotku koko kertomukseen. Se on versio, jota useimmat fanit katsovat tänään, ja syystä; se on Scottin elokuva sellaisena kuin hän aina halusi sen olevan.

Harrison Fordin kertomus on kadonnut ja samoin on klišee "onnellinen loppu", mutta Deckardin yksisarvinen unelmajärjestys säilytetään, jopa hiukan pidempään. Siinä on myös raa'ammin väkivaltaisia ​​kohtauksia kansainvälisestä leikkauksesta, mukaan lukien Batty antaa itselleen leimauksen, ja se sisältää kauniin, täysin kunnostetun version Vangelis'n partituurista. Uskotko, että Deckard on replikantti vai ei, ei kiistä sitä, että tämä versio on ajatteleva mestariteos.